Monet sinulta, äiti, sukat sain
ja lämpimät flanellipaidat,
usein katselen niitä unissain
ja ne muistan ja niiden raidat.
Yhä herään pannusi porinaan
ja lämpimän leivän tuoksuun,
ei kuihtunut kuvasi lainkaan
näiden monien vuosien juoksuun.
Sinä elät ja jaksat odottaa,
yön tullen kätesi annat,
yhä kädessäs käteni olla saa,
monet suruni yhä kannat.
Matti Nokela
aimu3sz51lli21jd